Työpäivä Pariisissa

 

Teksti ja kuvat Anuliina Savolainen

 

Kuvaamista ja kirjoittamista, korttelielämää ja kirjanpitoa, tuttipulloja ja taidetapahtumia. Niistä koostuu toimittaja-valokuvaaja Anuliina Savolaisen tyypillinen arkipäivä Pariisissa.

7.00 Bonjour! Aamu alkaa itkulla. Herätyskelloa ei ole meillä juuri tarvittu sen jälkeen, kun Ilmo-vauva saapui luoksemme. Hän kyllä herättää, aina, kello seitsemän. Ja mikäs siinä — aurinko paistaa kauniisti tänään Pariisin Bellevillessä. Vaipanvaihdon ja muiden aamutouhujen jälkeen syömme parvekkeella aamiaisen: kulmakadun leipomon tuoreita kroisantteja ja lähipaahtimosta ostettua kahvia. Kuuntelemme aamuisin France Culture -radiokanavaa, jonka hidastempoiset kulttuuriohjelmat sopivat uniseen ajatuksenjuoksuun loistavasti. Aamun teema: Onko poliittisten puolueiden aika ohi?

8.30 Tänään on mieheni Philippen vuoro hoitaa lasta. Hän pystyy audiovisuaalisen alan freelancerina pitkälti päättämään aikatauluistaan, joten vuorottelu onnistuu. Kamera, linssit ja tietokone laukkuun, ja sitten matkaan. Poikkean matkalla Les Rigoles -kahvilassa, jonka tiskillä luen 1,10 euron kahvin hintaan Le Parisien – ja Libération-lehdet. Lehtiä ei täällä yleensä tilata vaan ostetaan kioskista tai luetaan kahvilassa. Meillekin tulee vain viikonlopun Le Monde sekä Le Monde diplomatique. Merkitsen muistikirjaan asioita, joita päivän aikana tulee hoitaa ja ajatuksia, joita kehittää eteenpäin. Rakastan kahviloissa istumista! Kahvila on täydellinen siirtymäetappi kotoa töihin, tila yksityisen ja julkisen rajalla. Tutut tarjoilijat kommentoivat päivän puheenaihetta, eli uhkaako englannin kieli ranskan kieltä.

9.15 Työhuone sijaitsee kymmenen minuutin kävelyn päässä kotoani. Jaan sen kolmen muun toimittajan kanssa. Sveitsiläinen Sylvain on lähdössä, joten teemme ilmoituksen uuden työhuonekaverin löytämiseksi.

Viilaan juttutarjousta ranskalaisen kollegani Raphaëllen kanssa. Aiheena on suomalaiset kesämökit, joista kaavailemme kuvareportaasia ranskalaiseen lehteen. Olemme aiemmin tehneet yhteistyössä artikkeleita muun muassa Le Mondeen. Päätämme, kenelle tarjota juttua ja sovimme myös, kumpi soittaa perään.

10.15 Villetten tiedekeskuksen Cité des Sciencesin kuvapäällikkö soittaa: maksaakseen kuvauskeikasta lähettämäni laskun he tarvitsevat minulta allekirjoitetun sopimuksen. Olen kyllä allekirjoittanut ja lähettänyt sen jo kertaallen, mutta dokumentti on kuulema hävinnyt. Ranskassa paperit häviävät byrokratian hampaissa turhan usein… Lupaan hoitaa asian.

10.30 Luen ja vastailen sähköposteihin, luen Helsingin Sanomat netissä, selailen Le Mondea, vilkaisen Facebookia. Valitsen kuvia ja muotoilen Bretagneen liittyvän juttuehdotuksen, jonka lähetän suomalaisen kirjeenvaihtaja-agentuurin Clic Correspondentsin toimitussihteerille. Olen mukana taideyhdistyksessä, jonka kanssa suunnittelemme näyttelyä kesälle, sitäkin on vietävä eteenpäin.

13.30 Menemme syömään toimistokavereiden kanssa vastapäiseen L’Echappée-ravintolaan, joka tarjoilee thai-ruokaa ranskalaisbistron kulisseissa. Syön päivällä ravintolassa melko harvoin, tavallisesti haukkaan lennossa leipomosta ostetun täytetyn patongin. Ravintolassa alku- ja pääruoalle tulee hintaa 11,50 euroa.

14.25 Juoksen metroon, sillä olen kirjautunut kansainvälisen pressikeskuksen lehdistötilaisuuteen. Tilaisuudessa Ranskan monikertainen ministeri Philippe Douste-Blazy kertoo Unitaid-ohjelman tuloksista.

15:05 Tilaisuus alkaa. Opin, että jokaisesta ostamastamme lentolipusta menee euro Unitaidin malarian, AIDS:in ja tuberkuloosin vastaiseen kamppailuun. Näillä rahoilla viedään kehittyvien maiden markkinoille halvempia rinnakkaislääkkeitä. Bill Clintonin odotetaan antavan hankkeelle tukensa. Ärsyttää, että poliittinen kettu Douste-Blazy pauhaa sisäpolitiikasta, aiheen vierestä.

16.00 Pressikeskus sijaitsee Grand Palais -taidemuseon tiloissa, joten saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: museossa on menossa Dynamo-näyttely, josta teen jutun suomalaisen Mondo-lehden matkailublogiin. Näyttely esittelee optista taidetta: valotaideteoksia, kinetiikkaa ja vääristäviä peilipintoja… Teen muistiinpanoja juttua varten ja otan kuvia.

17.00 Kotimatkalla poikkean L’Atelier-kirjakaupassa, jonne on tullut myyntiin kolmen muun valokuvaajan kanssa tekemäni taidekirja Dimanche sans. Minne he ovat poikkitaiteellisen kirjallisen ufomme sijoittaneet? Kirja näyttää löytyvän sekä valokuva- että runo-osastolta.

Naapuri Chloé on tulossa illalliselle, joten käyn ostamassa rue de Bellevillen lihakaupasta bavette-pihvit ja juustokaupasta kolmenlaista juustoa. Olen sen verran pariisilaistunut, etten enää juuri osta lihaa ja juustoja supermarketista.

18.15 Vihdoin kotona! Nyt on aika viettää aikaa Ilmo-vauvan kanssa. Keittiössä Philippe alkaa tehdä ruokaa. Kohta Chloé jo soittaakin ovikelloa.

20.00 Illan ohjelmaan kuuluu lapsen kylvettämistä ja syöttämistä sekä tv:n katselua — tänä iltana katson France 2:n uutiset ja Yle Areenalta Suomen uutiset. Myös maitoa on pumpattava seuraavaa työpäivää varten. Vielä Skype-puhelu Ruotsin-ystävän kanssa, ja sitten onkin aika sanoa: Bonne nuit!

Kirjoittaja on pariisilaistunut suomalainen kirjoittaja, valokuvaaja ja boggaaja, joka on muun muassa toinen Mondon Pariisi-oppaan toimittajista.

 

Katso video Täydellisen patongin salaisuus

 

Anuliinan vinkit Pariisin-lomaan

Vain päivä aikaa Pariisissa? Näistä syntyy lomailijan täydellinen pikapiipahdus:

—Yöpymällä vaikkapa keskeisessä Marais’n kaupunginosassa pääset moneen paikkaan kävellen.

—Tee ostokset pikkukaupoissa. Esimerkiksi juustokauppa on jo itsessään seikkailu.

—Tutustu kahvilaelämään. Käy vaikka Le Progès -brasseriassa, joka on aamuisin kahvittuelupaikka, päivällä ruokapaikka ja iltaisin myös baari (1 Rue de Bretagne). Kahvi maksaa tiskillä paljon vähemmän kuin pöytiin tuotuna.

— Aterioi paikallisten suosimissa ravintoloissa, älä turistipaikoissa. Paikallisen tunnistaa ranskankielisestä menyystä.

—Yleiskuvaa kaupunkiin saa jokilaivaristeilyllä, joka kattaa Eiffel-tornin, Notre-Damen ja Seinen kuuluisat sillat.

Lähde : Anuliina Savolainen