Terhi Nieminen  Kuvitus Topi Koivisto

Lasten yksityisyyttä mediassa on suojeltava. Ammattitaitoinen toimittaja ottaa tämän huomioon työssään, mutta ottavatko vanhemmat?

Vanhemmista oman lapsen puuhien esittäminen julkisesti saattaa tuntua harmittomalta, mutta pahimmassa tapauksessa tarinat lähtevät netissä kiertoon ja saattavat lapsen noloon valoon.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton erityissuunnittelija Satu Valkonen muistuttaa, että lapsella on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan sama yksityisyydensuoja kuin aikuisella. Suomessa sopimus on voimassa lakina.

– Kyse ei siis ole suosituksesta, Valkonen painottaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aikuisten tehtävä on suojella lasten kunniaa ja mainetta.

 Toisten lapsia ei saa esitellä

Vain painallus kännykän napista, ja kuva on valmis lähetettäväksi kavereille. Satu Valkonen teroittaa, että julkisella paikalla saa ottaa kuvia myös muiden jälkikasvusta – mutta vain omaan käyttöön.

– Jos aikoo laittaa lapsen kuvia nettiin, siihen on oltava sekä vanhemman että lapsen suostumus. Pienet lapset eivät kuitenkaan aina itse ymmärrä, mitä kuvien julkaiseminen netissä tarkoittaa, ja käytännössä aikuisen tehtävä on suojella lasten kunniaa ja mainetta.

Kaikki aikuiset eivät tätä tiedä, vaan julkaisevat kysymättä tuttujen ja puolituttujen lapsista kuvia Facebook-päivityksissään. Projektipäällikkö Suvi Tuominen Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksesta muistuttaa, että toiset ihmiset ovat tarkempia yksityisyydensuojastaan kuin toiset.

– Jos itse ei välitä siitä, kuka ottaa minusta kuvia ja missä ne näkyvät, ei tule ajatelleeksi, että muut eivät ajattele samoin.

 Lapsen mielipidettä kunnioitettava

Vanhemmat päättävät, saako heidän lapsensa esiintyä mediassa. Lehdiltä tai televisiolta tulee joskus haastattelupyyntöjä esimerkiksi päiväkoteihin tai kouluihin. Satu Valkonen kehottaa tarkistamaan, mihin käyttöön lapsesta otettu kuva tulee.

– On hyvä varmistaa, ettei kuvaa käytetä jossain toisessa yhteydessä, Valkonen vinkkaa.

Vanhempien kannattaa myös harkita, onko julkisuus lapsen kehitykselle hyvästä vai pahasta. Suvi Tuominen mainitsee esimerkkinä MTV3:lla pyörineen lasten laulukilpailun Kidsingin. Siinä nuoria laulajia arvioidaan kannustavasti.

– Kokemus voi olla erinomainen, mutta se voi myös kääntyä lasta vastaan, jos hän jäätyy yleisön edessä tai ei osaakaan laulaa, Tuominen epäilee.

Riittävän vanhan lapsen pitää voida itse sanoa, haluaako hän esiintyä julkisuudessa.

– Jos lapsi kieltäytyy, hänen mielipidettään tulisi kunnioittaa, Satu Valkonen painottaa.

 Esiintyminen on myös hyvästä

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus tulla kuulluksi televisiossa, radiossa, lehdissä ja internetissä. Satu Valkonen sanoo, että lasta ei tule suojella paniikinomaisesti.

– Median kautta lapset oppivat vaikuttamaan ja olemaan aktiivisia kansalaisia. Siksi lasten osallistumista pitää myös edistää, Valkonen perustelee.

Raja suojelun ja osallistumiseen kannustamisen välillä on kuitenkin häilyvä. Mediamaailma elää parhaillaan sellaisessa myllerryksessä, ettei kukaan osaa ennustaa tulevaisuutta. Vanhempien on hankala tietää, voidaanko heidän lapsestaan tehtyä harmitonta videota käyttää netissä väärin.

– Mitä pienempi lapsi, sitä tarkemmin hänen yksityisyyttään tulee varjella, Valkonen ohjeistaa.

Itsesuojelua kannattaa opettaa

Viisitoista vuotta täyttäneitä saa haastatella lehdissä ilman vanhempien lupaa. On kuitenkin hyvä ohjeistaa nuoria, ettei tiedotusvälineille kannata möläyttää mitä vain.

– Yksityisyyden suojaaminen on tärkeä taito. Henkilökohtaisia asioita ei tule kertoa, Satu Valkonen varoittaa.

Myös netissä ja keskustelupalstoilla tulisi toimia varovaisesti.

– Vaikka kirjoittaisi nimettömänä, henkilöllisyys saattaa olla tunnistettavissa esimerkiksi koulun nimen perusteella.

Netissä voi olla vaikeaa arvioida keskustelukumppanien luotettavuutta, koska heidän ilmeitään ja eleitään ei näe. Edes todellinen ikä ei paljastu.

– Syntyy illuusio luottamuksellisuudesta, Valkonen kuvailee.

Ammattitaitoinen journalisti suodattaa nuorten haastateltavien sanomisia, jos nämä ymmärtämättömyyksissään kertovat jotain itselleen vahingollista. Netin keskustelupalstojen moderaattoreilla ei tällaista velvollisuutta useinkaan ole. He vain valvovat, että keskusteluissa ei yllytetä laittomuuksiin.

Blogissa lapsesta tulee julkinen

Blogiäidit ja -isät tuovat itse perheensä julkisuuteen. Lapset saattavat näytellä kirjoituksissa pääroolia – tietämättään.

– Tämä menee ristiin sen kanssa, että lapsella on oikeus päättää omasta yksityisyydestään, Satu Valkonen huomauttaa.

Vanhemmat tekevät kuitenkin päätöksen lasten puolesta. Heidän kannattaa miettiä, mitä tietoa he lapsesta paljastavat. Kannattaako julkaista lapsen nimeä tai kuvaa? Onko jonkun sattuman kertominen noloa lapselle? Laittaako nettiin pottakuvia tai vähäpukeisia otoksia?

– Blogeista saattaa olla ties minkälaisia tilanteita irrotettavissa vuosien päästä. Yksi ratkaisu on laittaa blogi suojauksen taakse, Valkonen sanoo.

Kirjoittaja voi myös pohtia, miksi teen lapseni elämästä julkisen. Bridgetin äiti kertoi Bridgetin nakuilusta juhlissa huvin vuoksi, mutta aikuista tytärtä se ei huvittanut.

– Ennen tällaiset kertomukset jäivät pienen piirin tietoon. Netissä ne voivat levitä kymmenille tuhansille, Valkonen muistuttaa.

Näin tehtiin muksuvideo

Unionimedia tuotti Julkisten ja hyvinvointialojen liitolle (JHL) varhaiskasvatusta käsittelevän Ämpäri-lehden. Toimittaja Marjo Mikola haastatteli päiväkodissa lapsia, joita paikalla pongahtanut juttutiimi kiinnosti kovasti. Päiväkodin lapsia kuvattiin myös video.

– Annoimme heidän ensin kysyä meiltä asioita ja ihmetellä kameraa, Mikola kertoo.

Oli tärkeää, että toimittaja ja kuvaaja Tomi Westerholm kunnioittivat päiväkodin arkea. Jo juttua valmistellessa piti ottaa huomioon monta asiaa.

– Oli hankittava etukäteen lasten kuvauslupa heidän vanhemmiltaan ja lähetettävä nähtäväksi kysymykset, jotka aiomme kysyä, Mikola sanoo.

Katso muksuvideo tästä